käki kukkuu minulle (runo)

kesät olivat loppumattoman pitkiä
täynnä raparperikiisseliä
silloin oli onnea
istutin puun isän kanssa
nyt se on isompi kuin minä
elää vahvempana
vailla ajatuksia
puu ei muista
sanotaan
tuntee sekin
sitä ei vain tunnusteta
isä tiesi, että näen vielä puun
isompana kuin minä koskaan
käki kukkuu minulle elämää
minun tulee kuunnella sitä
vaikka se hylkää lapsensa
muiden hoidettavaksi
se on vapaa sielu
lentäähän se talveksi Afrikkaan