Ajatuksia politiikasta: Kansa, joka rakastaa olla rähmällään
Olen ollut elämässäni rähmälläni. Useimmiten ihan silkasta pakosta. Olen ollut rähmälläni työnantajien edessä, naisten edessä ja kouluaikoinan koulukiusaajien edessä. Kaikki silkasta pakosta.
Vapaaehtoisesti en ole ollut rähmälläni, kuten koko Tampereen kaupunki suunnittelee polvistua´vansa mustien edessä. Vaikka Suomi ei ole mitään pahaa mustille koskaan tehnytkään, muuta kuin tarjoamalla heille hyvän maan asua.
Suomalaiset rakastavat olla rähmällään. Itsenäisyyden aikana he ovat olleet rähmällään Saksaan, sitten Neuvostoliittoon ja nyt EU:n.
Rähmällään olo on suomalaisten verissä. Suomalaisilta puuttuu itsetunto sotien ulkopuolella. Siksi itsenäisyyspäivän juhlatkin ovat yhä sotien värittämää, eikä iloa maailmantasolla hyvinvoivasta maasta. Vaikka ei Suomi tosiasiassa maailman onnellisin maa olekaan muuta kuin heille, joilla on töitä.
Koska Suomessa opitaan olemaan ylpeä omasta maasta? Täällähän koetaan natsistisena, jos heiluttelet oman lippua muualla kuin urheilujuhlissa. Pride-lippua saat toki heiluttaa, ellei siihen kohta jo pakotetakin.
Eipä ole Suomesta tai maailmaltakaan kuulunut tuomitsevia kommentteja Kanadan katolista kirkkoa kohtaan, vaikka lyhyen ajan sisällä on löydetty kolme joukkohautaa, joihin on haudattu alkuperäisväestön lapsia, jotka ovat olleet kirkon ylläpitämässä koulussa: koulussa, jonka tarkoitus vieraannuttaa ihmiset omasta kulttuuristaan. Tätä samaa tapahtuu uiguureille Kiinassa, ja sitä on tapahtunut myös kotimaassamme saamelaisia kohtaan.
VastaaPoistaMainitsemasi asiat ovat aivan totta. Saamelaisilla tosin mielestäni asiat aika hyvin tämän päivän Suomessa.
Poista