Eipä olleet koulut lintukotoja ennenkään

Tällä viikolla koulujen turvallisuus on noussut otsikoihin. Ensin Ruotsissa ja nyt Opettaja-lehdessä ehdotettiin kouluihin jo turvamiehiä. Keskustelu toi elävästi mieleen omat muistot eräästä itä-vantaalaisesta yläasteesta 90-luvun alusta. Tuolloin en olisi kokenut vartijoita lainkaan hullummaksi asiaksi, vaikka oppilasrauha pitäisi ratkaista muilla tavoin, ennen kuin oppilaat kantavat jo aseitakin tunnille.

Opiskelu omassa "opinahjossani" oli lähestulkoon mahdotonta. Muutama häirikkö terrorisoi lähestulkoon kaikkia tunteja lukuunottamatta niitä tunteja kun lintsasivat. Luokka pienenkin hurjasti yhdeksännellä luokalla, kun porukkaa siirrettiin urakalla tarkkailuluokalle.

Opettajilla ei ollut muutamaa lukuunottamatta minkäänlaista auktoriteettia. Lukioon mennessäni arvosanani laskivat kuin lehmänhäntä ja osa lukiossa eteentulleista perusasioista oli minulle tuntemattomia, koska olimme katsoneet kyseisen aineen tunneilla lähinnä videoita.

Itse erotuin massasta omine kiinnostuksineni ja pienen kokoni vuoksi. Luonnollisesti kimpussani häärikin vähintään joku "vittuilija" tai muu henkilö, jolle persoonani oli syystä tai toisesta ylitsepääsemätön kestettäväksi. Vähintään viikottain tai useimmiten päivittäin. Kiusauksesta ei ollut kukaan kiinnostunut, vaikka minua ei koskaa murtumaan saatukaan.

Itse en koe saaneeni kovinkaan hyviä eväitä suomalaiselta peruskoulujärjestelmältä. Useimmat asiat opin yläasteella lähinnä itsekseni. Ala-aste oli eri juttu samoin kuin lukio, joissa opetus oli tasokasta. Tosin näissä kouluissa oppilaat olivatkin vähemmän ongelmaisia.

Ehkäpä vartijat saattaisivat pelastaakin edes pari lahjakasta lasta itsetunnon murskaamiselta.