Isänmaallisuus ja irtisanomiset

Kummisetä-elokuvan alussa Donin luokse apua pyytämään tullut kauppias sanoi uskovansa Amerikkaan. Samoin uskon minä Suomeen, vaikka sitä käsitystä ei välttämättä blogejani lukiessa saa. Olen nimittäin varsin kotiseuturakas ihminen.

En ole ainoa tässä maassa jonka viime vuosien jätti-irtisanomiset saavat raivoihinsa. Minusta on törkeää, että valtiontukea nauttineet yritykset siirtävät tuotantoaan ulkomaille. Samaan aikaan nämä samat yritykset vaativat työntekijäpuolelta vanhaa kunnon asevelihenkeä tupo-neuvotteluihin. Ihmettelen, ettei valtiovalta löydä keinoa yritystukien takaisinperimiseen näiltä irtisanojayrityksiltä.

Isänmaallisuudestani huolimatta en ole nurkkakuntainen ja ymmärrän maailman muuttuvan ympärillä. Kysymys vain kuuluu, onko mahdollisimman suuri voiton tavoittelu kaiken tarkoitus. Joku joskus sanoikin, että pörssiyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa osakkailleen mahdollisimman suurta voittoa. Näin varmasti onkin tämän 2 prosentin mielestä väestöstämme.

Muunlaisiakin ratkaisuja löytyy. Monet suhteellisen suuretkin perheyritykset ovat menestyneet kotimaassa ihan hyvin siirtämättä tuotantoaan ulkomaille ja pikkuhiljaa vaihtamalla yrityksensä tuotantoalaa.

Minusta kuluttajien/kansalaisten ei tulisi vain alistua näille irtisanomisuutisille. Jokaisella on oikeus valita mitä itselleen ostaa. Itse en aio enää jatkossa ostaa niiden yritysten tuotteita, jotka irtisanovat suhteettoman suuria määriä ihmisiä ja siirtävät tuotantoaan ulkomaille.

Joskus made in finland -tekstilläkin oli vielä merkitys.