Homot eivät kelpaa SPR:lle

Tämän päivän Iltalehdessä oli mielenkiintoinen juttu. Erästä homomiestä oli pyydetty SPR:n toimesta luovuttamaan luuydintään, mutta kieltäydytty, kun oli selvinnyt miehen seksuaalinen suuntautuneisuus. Mies oli kuitenkin ilmoittanut jo eläneensä useamman vuoden vakituisessa parisuhteessa, eikä harrastanut irtosuhteita.

Itseäni moinen suhtautuminen hieman kummastuttaa, kun ajatellaan, että tilastojen valossa HIV on jo yhtä yleinen heteroilla ja homoilla. Ja yleisin tartunta taitaa tulla jo ulkomailla harrastetusta heteroseksistä. Aika asenteellista SPR:ltä, kun toisaalta valittavat koko ajan verenluovuttajien vähyyttä ja kansalaisten laiskuutta kanssaihmisten auttamisessa.

Jutussa haastateltu SPR:n ihminen vetosi eurooppalaiseen käytäntöön asiassa. Näin sitä Suomi toimii aina EU:n mallioppilaana sekä hyvässä että pahassa.

Älkää pelätkö, en ole näin heterona alkamassa homoaktivistiksi, mutta itseäni suututtaa kaikenlainen syrjintä yli kaiken ja vieläpä yleishyödyllisessä järjestössä kuten SPR:ssä, jonka työtä olen arvostanut suuresti.

HIV itsessäänkin on painunut jotenkin julkisuudessa unholaan, mikä tietysti on osaltaan hyvä asia, ettei asiasta tehdä enää ruton kaltaista hysteriaa, kuten 80-luvulla tehtiin. Toisaalta taas ihmisiltä unohtuu HIVin saamisen mahdollisuus mielestään. Kukaanhan ei samoin usko koskaan saavansa keuhkosyöpää tai maksakirroosia.

Suhtautumisessa homouteen ylipäätään olisi Suomessa miettimisen aihetta. Siinä missä television virkeät tyylihomot ovat koko kansan suosikkeja tavalliseen perushomoon suhtaudutaan huomattavasti nihkeämmin. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, mitä toisen ihmisen seksuaalisuus ylipäätään kuuluu minulle. Enhän heteroltakaan kysele hänen seksielämästään. Miksi siis homojenkaan seksielämä kuuluisi minulle sen enempää.