Suvaitsevaisuus lähtee yksilöstä

Ystäväni välitti minulle viime viikonloppuna uutisoidun uutisen. Ranskassa ollaan nimittäin poliisin toimesta kielletty sianlihakeiton jakelu köyhille sillä perusteella, että se loukkaisi muslimeja ja juutalaisia.

Hetken aikaa minulla meni uutista hämmästellessä. Korostettakoon nyt heti, ettei minulla ole mitään kyseisiä kansanryhmiä vastaan ja kunnioitan heidän eettistä näkemystään, mutta eiköhän tässä uutisessa olla menty suvaitsevaisuudessa vähän liian pitkälle. Epäilenpä, että köyhillä itsellään ei tätä keittoateriaa vastaan olisi mitään ollut.

Vaikka suvaitsevaisuus eri kulttuurien kesken on tärkeä juttu, välillä tuntuu, että kaiken ymmärtäminen alkaa jo haitata yhteiskunnan toimivuutta. Joku leimaa minut nyt varmaan rasistiksi ja vähemmistövihamieliseksi, mutta näin asia on. Suomalaisten köyhien ruokajonoissa tuskin taitaa hirveästi olla valinnanvaraa muuten kuin makaronin ja pastan välillä.

Joskus muistan kuulleeni, että joissain päiväkodeissakin olisi yritetty kieltää joululaulujen laulaminen, sillä perusteella, että muut kuin kristityt lapsetkin joutuisivat osallistumaan. Käsittääkseni on mahdollista kuitenkin järjestää erilliset ryhmät siksi aikaa ja esimerkiksi päiväkodeissa pääkaupunkiseudulla on jo melko paljon eri kulttuuritaustaista henkilökuntaa. Muutenkin taitaa olla niin, että lapset ovat niitä ainoita ihmisiä, joilla ei lainkaan ennakkoluuloja. Alle kouluikäisille kun kaikki ovat aidosti samanarvoisia.

Jotenkin tuntuu, että kaiken ylenmääräinen erottelu päinvastoin lisää ennakkoluuloja ja suoranaista rasismiakin. Jos emme opi jo lapsena elämään keskenämme, opimme sitä tuskin myöhemminkään, jolloin kodista ja muusta ympäristöstä tulleet esimerkit vaikuttavat entistä enemmän. Ja valitettavasti joskus negatiiviseen suuntaan. Erottaminen ei koske pelkästään eri kulttuurista tulevia. Köyhät, mielenterveysongelmaiset ja muut enemmän tai vähemmän syrjäytyneet ajetaan pikkuhiljaa omalle asuinalueelleen jo pelkästään asuinalueen kalleuden perusteella.

En tiedä, onko peruskoulussa paljonkin suvaitsevaisuuskasvatusta, mutta jos on, niin hyvä olisi, jos siellä opetettaisiin myös meitä elämään enemmän keskenämme, ennen kuin yhteiskunta puuttuu lailla ja poliisivoimin asiaan. Koska silloin peli on yksilötasolla menetetty ja eri ryhmät taisteluasemissaan. Ihmisten ajatuksia kun on harvoin pelkällä lainsäädännöllä muutettu, vaan aidolla kanssakäymisellä erilaisten ihmisten kanssa.

Kyllä sitä tällainen pieni ihminen ajattelee, että miksi ihmeessä meidän on niin vaikeaa elää keskenämme. Itse kun olen ottanut aina ihmiset ihmisenä ja hyvin pärjännyt melkein aina.

Ellen sitten ajaudu ranskalaisten soppatykkien ääreen.