Monesti kirjoitettu Lennon

Olen vasta nyt ehtinyt perehtymään jouluna lahjaksi saamaani John Lennonin elämäkertaan. Sen on kirjoittanut Larry Kane, joka ainakin väittää olevansa Johnin läheinenkin ystävä. Mitään uutta kirjassa ei sinänsä kaltaiselleni John Lennon -fanaatikolle ole.

Ylisanoja riittää, vaikka kirja väittääkin paljastavansa todellisen Johnin. Minusta tuntuu, että todellista Johnia ei tainnut tuntea edes John itse. Sen verran ristiriitainen persoona hän oli.

Itse tutustuin Lennonin musiikkiin luonnollisesti Beatlesin kautta. Puolivahingossa sain sitten eräältä ystävältäni Imagine-levyn lainaksi. Huomasinkin, että mies on aivan loistava sooloartisti varsinkin niillä levyillä, johon ei ole otettu mukaan Yoko Onon "kokeellista musiikkia". Mennäkseni itsekin ylisanoihin Lennonilla oli aivan loistava kyky saada lauluihin tunnetta ja antaa myös epävarmuutensakin näkyä.

Lennoniin on jotenkin helppo samaistua vaikka oma elämä onkin kaukana supertähden glamourista. Jos raadollista rockbisnestä nyt voi edes glamouriksi nimittää. Omassa itsessäänkin sitä tunnistaa maailmanparantaja/idealistin ja sitten sellaisen itsestään epävarman rääväsuun. Lennonilla epävarmuus kumpusi lapsuuden isättömyydestä/äidittömyydestä, jota edes supertähteys ei kyennyt täysin lieventämään.

Ennen aikojaan kuolleista tulee tahtomattaankin ajateltua, että missä he olisivat nyt, jos eläisivät? Kiertäisikö Lennon Bonon kilpailijana hyväntekeväisyystilaisuuksissa ympäri maailmaa, vai rahastaisiko vanhoilla biiseillään Hartwall-areenalla?

Lennonista on vaikea kuvitella oikein mitään näistä, sen verran 60-lukulainen hahmo hän oli. Ehkä osa myytistä säilyikin Lennonin kohdalla, kun hänen ei tarvinnut koskaan tehdä näitä väsähtäneiden pappa-kiertueita, jossa vanhaa idolin myyttiä yritetään pitää yllä kieltämällä yleisöltä entisen puolijumalan valokuvaus.

Lennon on onneksi aina Lennon.