Luettua: Francois Truffaut - Hitchcock: Pelon mestari oli itse pelkojen täyttämä
Välillä yritän lukea teoksia, joiden avulla vaikutan fiksummalta kuin mitä oikeasti olen. Niinpä tartuin Francois Truffautin haastattelukirjaan elokuvaohjaajalegenda Alfred Hitchcockista.
Hitchcock oli henkilöbrändi ennen kuin sellaisista puhuttiin. Hän oli yhtä tunnettu kuin tähtinäyttelijänsä, ellei tunnetumpi. Kun katsoi hänen elokuvansa, tiesi mitä saa. Hänellä oli jopa oma suosittu televisiosarjansa.
Kirjana Hitchcock on perusteellinen puuduttavuuteen asti. Se on fanin kirjoittama, eikä juuri kyseenalaista Hitchcockin ratkaisuja. Tuskin hän olisi muuten antanut kirjaa varten yli 50 tuntia kallista työaikaansa uransa tähtihetkellä.
Kirja taatusti käy oppikirjana elokuvaohjaajan urasta haaveileville. Se on kirjoitettu 60-luvun puolivälissä, jolloin Hitchcockin elokuvien kultakausi päättyi näin jälkikäteen arvioituna.
Alfred-setä leikitteli elokuvissaan lähes poikkeuksetta pelolla. Toinen hänen rakastamansa aihe oli syyttömänä jahdatut. Molemmat aiheet juontavat juurensa Hitchcockin omiin pelkoihin, kuten hän auliisti myöntää.
Isä vei kouluttaakseen Alfred-poikansa putkaan tämän ollessa pikkupoika muutamaksi tunniksi. Poliisit olivat vielä pojalle naureskelleet syyttäen tuhmaksi pojaksi. Tämä traumatisoi Hitchcockin. Ei ehkä onnistuisi nykypäivänä moinen, mutta 1900-luvun alussa kyllä.
Alfredin ohjausmenetelmät olisivat myös kyseenalaisia nykyään. Alfred ei tunnetusti kuunnellut näyttelijöitään lainkaan. Tosin hänen lausahduksensa näyttelijät ovat karjaa on liioiteltu. Hän ei vain sietänyt vastaväitteitä visiotaan vastaan. Jokaikinen kuva oli elokuvasta piirretty melkein etukäteen ja tuota suunnitelmaa oli kaikkien noudatettava.
Hän olisi cancel- ja woke-väen ykkösvainonkohteita valkoisena, vaikutusvaltaisena ja omavaltaisena miehenä.
Hitchcockin elokuvista moni ei ole vanhentunut muuta kuin erikoistehosteiltaan. Uskoisin, että Psyko uppoaa yhä ensikerran nähntynä. Ainakin minuun upposi pikkupoikana. Klassikkoja oli rivi muitakin.
Ja pelko itsesssään. Onko koskaan ihmisillä ollut pelkoja enemmän kaikkea tuntematonta ja yllättävää kohtaan kuin nykyään? Jotkut pelkäävät kaikkea. Tartuntoja, rikoksenuhriksi joutumista, kaikkea. Tästähän Hitchcockin taide myös sai alkunsa.
Kommentit
Lähetä kommentti