Luettua: Juha-Pekka Inkinen - Pysäkkiaikakirjat: Nostalginen matka menneeseen ja mitä ihmettä on aika?
Harvoin luen ns. kuvakirjoja eli kirjoja, jotka perustuvat valokuviin. Juha-Pekka Inkisen Pysäkkiaikakirjat on mieluisa sukellus ajan merkityksen pohdintaan sekä kuvien kautta nuoruusvuosiini 1980- ja 1990-luvulla.
Tämä kaikki pelkkien bussipysäkkikuvien kautta. Kirjan kuvat keskittyvät näihin Suomen muutoksen vuosikymmeniin. Kuvien yhteydessä on myös mielenkiintoista knoppitietoa. Mukavaa, että tämänkin tyyppisiä kirjoja julkaistaan.
Oma nuoruus on mennyt ja samoin nuo kuvatut vanhan liiton lasikuitubussipysäkit, jotka olivat aina töhrittyjä ja rikottuja. Niitä on enää yksi museossa. Niistä jäikin parhaiten mieleen mainokset, jotka kuvastavat aikaansa ja ne jäävät yllättävän hyvin mieleen.
Bussipysäkit ovat niitä asioita, joille ei montaa ajatusta uhraa silloin kun ne ovat siinä olemassa. Siinä ne vain seisovat tai ovat. Joskus saattaa suututtaa, kun ne ovat rikki. Nykyisin kun bussiaikataulujakaan ei niistä löydy, niin niistä ei edes voi tarkistaa bussiaikatauluja ja ei niistä enää töhryjäkään löydy.
Mutta onhan sitä bussia odottaessa pysäkeillä lystiäkin ollut ja joskus taas niissä seisty suruissaan. Ne ovat olleet samalla matkan alku ja sen päätepiste.
Kirjassa pohditaan myös ajan merkitystä ja mitä aika oikein on? Itse en ollut tullut koskaan ajatelleeksikaan aikaa niin syvällisesti. Onneksi on Esko Valtaoja, joka on tähän kirjaan kirjoittanut kosmologisen käsityksensä ajasta.
Aika on jotain, joka vain kulkee eteenpäin. Itse asiassa koko aika voi olla vain pelkkä harha ja se voi kulkea taaksekin päin. Näin sitä toden totta joskus tuntuukin. Ja jos aika on ikuista, olemme mekin ikuisia. Ei meidän sen enempää tarvitse tehdä ikuisuuttamme varten.
Kommentit
Lähetä kommentti