Kirja-arvostelu: Hollywoodin rakkaustarinoita: Rakkaus Hollywoodissa päättyi harvemmin onnellisesti

 

Kaikki me, jotka pidämme todellisuuspaosta, pidämme myös Hollywoodista, tähdistä ja juorutoimittajista. No. Ehkä juorutoimittajista ei lisäkseni kaikki. 

Gill Paulin teos Hollywoodin rakkaustarinoita, sopii tähän rakkauden ja sensaation nälkään. Hollywoodissa työpaikkaromanssit kun ovat huomattavasti yleisempiä kuin normaalissa taviselämässä. Joskin päättyvät lähes aina yhtä onnettomasti.

Kirjassa kerrotaan Hollywoodin tähtien rakkaustarinoita Hollywoodin kultavuosilta 1920-luvulta aina 1970-lukuun asti. Kaltaiselleni Hollywoodin kulta-ajan fanille parien nimissä ei ollut yllätyksiä. Tarinatkin olivat pääosin jo tuttuja, mutta uutta tietoakin sain. 

Kirjassa on oivasti keksitty pelkän rakkaustarinan lisäksi kertoa tähtien lapsuudesta ja tiestä tähtiin. Varsinkin tässä osiossa oli paljon sellaista, mitä en tiennyt. Ilmiöistäkin oli rakennettu omat tietolaatikonsa, kuten mainitsemistani juorutoimittajista. Heitä on ollut yhtä kauan kuin tähtiäkin.

Miinuksena on todettava, että kirjan tekstin fontti oli aivan liian pienikokoista. Boomeri ei enää nähnyt kuvatekstejä ollenkaan. Joten graafikolle terveiset tässä. 

Mutta sitten vihdoin niihin rakkaustarinoihin. Kaikkia en jaksa luetella, mutta rakkaustarinoista muutama esimerkiksi. 

Legendaarinen viharakkaussuhde Frank Sinatra-Ava Gardner. Heidän suhteensa oli sitä tapellaan ja sitten naidaan -osastoa. Ja mukiloidaan pari paparazzia välissä. Samaa osastoa oli Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin suhde. Monien parien elämässä alkoholi näytteli pääosaa.

Metoo-aikoina tietysti pisti jotkut suhteet silmään. Mies kaataa naisia, mutta vaati naistaan jättämään uransa ja jäämään kotiin. No. Harvemmin se enää onnistui tuolloinkaan ja osa petti miestään kostoksi.  Niin ja, joka on tähtien loistetta kerran nauttinut, niin harva siitä vapaaehtoisesti luopuu. Poislukien Greta Garbo.

Onneksi kirja ei kuitenkaan tämän ajan tavan mukaan lähde moralisoimaan ketään vaan antoi tähtien tarinan puhua. Ja katsoi heitä heidän omasta ajastaan käsin. Tämän takia esimerkiksi Katharine Hepburn ja Spencer Tracy eivät koskaan saaneet toisiaan avioliitossa, koska Tracy ei halunnut jättää vaimoaan katolilaisuutensa takia.

Tähdet saivat jo ennen riittävästi paheksuntaa moraalisista ratkaisuistaan. Naisia sätittiin miehen jättämisestä uuden rakkauden takia lehdistössä armotta kuten Ingrid Bergmania (esintyy kirjassa), jolle oli luoty pyhimysmäinen rooli. Studiotkin yrittivät hallita tähtiään mahdollisten skandaalien pelossa. Näin varsinkin, jos tähti sattui olemaan homo/lesbo tai naimisissa.

Monella tähdellä tuntui olevan muuten traaginen lapsuus ja nuoruus taustallaan. Ehkä se on tehnyt rakkauden ja huomionjanoiseksi. Ja edesauttaa myös takertumaan rakkauteen, kuten monet tähdet tekivät kaikesta maineestaan huolimatta. Tällainen takertumissuhde oli Marilyn Monroen ja Arthur Millerin suhde. 

Lähestulkoon kaikki suhteet olivat enemmän tai vähemmän traagisia. Poikkeuksena Humprey Bogart ja Lauren Bacall. Suhde oli onnellinen ja päättyi Bogartin kuolemaan.