Kirja-arvostelu: Tappajan mieli - kuulusteluhuoneessa murhaajien kanssa: Sarjamurhaajien salattu mieli
Monet luistelivat vapaalla vuosia, sillä tekniikka ei vielä suosinut murhaajien kiinnijäämistä, kun ei ollut DNA-tutkimusta ja jopa valvontakamerat olivat vähissä.
Douglas haastatteli aikanaan lukuisia sarjamurhaajia ja tappajia. Yllättävää kyllä monet sarjamurhaajat kokevat saamansa huomion suorastaan imartelevana ja suostuivat haasteltavaksi. Siinä he eroavat pikaistuksissa tappajiksi ryhtyneistä ja ammattirikollisista.
Jos etsii murhilla mässäilyä, tämä kirja on väärä valinta. Se kertoo vain lyhyesti itse teot, mutta murhaajien elämäntarinat kyllä hyvinkin tarkasti. Paikoitellen kirja on suorastaan uuvuttava ja toistoa riittää. Poliisi lienee siis todella itse ollut kirjoittamassa tätä kirjaa.
Mikä näissä sarjamurhaajien tarinoissa on merkille pantavaa, että monet heistä ovat rikkonaisista perheistä. Heidät on hylätty tavalla toisella. Yllättävän monella on ollut myös dominoiva äiti tai äitisuhde on muuten ollut vääristynyt. Eli ei se Norman Batesin tarina Psykossa ole niin kaukana totuudesta.
Useimmat myös ovat ikäänkuin vapauttaneet itsensä syyllisyydestä. Heidän oli ikäänkuin pakko tehdä tekonsa. Yksikin vanhuksia hoitolaitoksessa sarjamurhannut peräti vetosi vapauttaneensa vanhukset kärsimyksestä. Välillä pelottaa kuinka paljon noita murhaajia liikkuu hoitolaitoksissa ja sairaaloissa. Kiinnijääminen kun on melkein tuuripeliä. Onhan näitä tapauksia ollut myös Suomessa.
Douglasin mukaan tappamisesta harrastuksen tehneet ovat usein älykkäitä. Murhaaminen ilman ettei heti jää kiinni vaatii tietenkin älyä. Osa on lopulta saattanut itse jättäytyä kiinni. Kuten aikaisemmin kerroin, monet myös pitävät huomiosta, jota saavat kiinni jäätyään. Osa murhaajista on enemmän tai vähemmän syrjäytyneitä, mutta niin sanotusti tavallista elämää viettäneitäkin löytyy.
Kommentit
Lähetä kommentti