Elokuva-arvostelu: 007 -No time to die: Onko tämä elokuva James Bondin joutsenlaulu?
Koronan takia 1,5 vuotta hyllyllä ollut Bond vesitettiin tässä elokuvassa pahasti ja mukaan oli päälle liimattu feminististä ja kaikkeen mukaan nykyääm vedettävää rotukavalkadia, joka todennäköisesti saa jatkoa, jos Bondeja vielä tehdään. Tämän sanon yrittämättä edes olla setämies. Bond pilattaneen kuten Star Warsille on käynyt.
Elokuva tosiaan yrittää olla aikansa mukainen, mutta ei uskalla olla sitä edes kunnolla. Mustalle naiselle annettu 007-titteli Bondin eläköitymisen jälkeen piti antaa takaisin Bondille. Vähän pelkurimaista, että sitten ei uskalleta muuttaa maailmaa kuitenkaan kunnolla.
Elokuva on ylipitkä ja paikoin yksinkertaisesti tylsä. Oikein minkäänlaista yllätystä tai imua siinä ei loppua lukuunottamatta ollut.
Rami Malek vetää perinteisen maailmantuhoajakonnan roolinsa eleettömästi ja ehkä parhaiten koko elokuvan rooleista, vaikka ilmestyi kuviin vasta loppupuolella. Minulle tosin jäi epäselväksi hänen halunsa maailmantuhoamiseen. Ja roolihahmon nimi, muunnelma sanasta Lucifer, herätti minussa lähinnä huvitusta. Häntä tosin muut ovat moittineet ehkä huonoimmaksi Bond-konnaksi ikinä.
Daniel Craig vetää roolinsa jo helpottuneena, että pääsee roolistaan eroon. Sinänsä kyllä asenteella. Muut näyttelijät jäävät ihan varjoon. Ana de Armas lienee epäuskottavin agentti ikinä. Bondin rakastettua näyttelevä Léa Seydoux tekee parhaansa roolissaan, joka lupaavan alun jälkeen muuttui kliseiseksi.
Tästä elokuvasta kuten Craigin kaikista Bond-elokuvista puuttuu huumori täysin. Välillä tapellaan perkeleesti ja sitten yritetään rauhallisempaa kohtausta väliin. Itse kaipaan lisää sitä veijarimaisuutta enemmän kuin ankaraa actionia.
Ihmettelen, luettuani arvosteluita, miksi tätä elokuvaa ylistetään.
Kommentit
Lähetä kommentti