Kirja-arvostelu: Murhia ja hirmutekoja Turussa: Viina sai tappamaan ennenkin Suomessa
Parhaillaan kiehuu julkisuus Spede Pasasen ympärillä sen jälkeen, kun Lenita Airisto kirjoitti kirjassaan Speden yrittäneen raiskata hänet. Spede paljastui törkyvaariksi 20 vuotta kuolemansa jälkeen. Tai tiedossa hänen käytöksensä oli, mutta kukaan ei puuttunut siihen.
Ja kyllähän Speden naiskuva elokuvissa oli vähän limainen ja yksioikoinen. Nythän lainsäädäntöön ilmaantui kohta, että seksiin täytyy pyytää lupa. Tosin epäilen että raiskarit eivät niitä edelleenkään kysele.
Mutta tarkoitus ei ollut nyt kirjoittaa Spedestä vaan Murhia ja hirmutekoja Turussa -kirjasta. TrueCrimea tulee nykyisin ovista ja ikkunoista ja teen parhaani, että lukisin ne kaikki. RIkokset kiinnostavat aina ja niin ne ovat kiinnostaneet ennenkin.
Turkulaisia henkirikoksia sekä erikoisia muita rikoksia luotaava teos on truecrimea parhaimmasta päästä. Rauno Lehtinen on kaivanut rikokset esiin turkulaisista lehdistä aina 1900-luvun alusta tähän päivään.
Rikoksia on erilaisia kuin tekijöitäkin, mutta suomalaisissa henki- tai väkivaltarikoksissa on usein mukana alkoholi. Ei kuitenkaan aina tämänkään kirjan rikoksista. Tosin harvoin Suomessa surmataan pelkästä rahanhimosta, mustasukkaisuudesta kylläkin.
Entisajan lehdistö kirjoitti rikoksista huomattavasti avoimemmin kuin nykyinen. Mitään yksilönsuojaa ei ollut. Lehdistö myös moralisoi jopa uhria, useimmiten naista, huonoksi naiseksi, mikäli tälle maistui alkoholi ja tuli tapetuksi. Ei juoppoa tekijäkään sen helläkätisemmin arvioitu.
Tekijät vetosivat hermostuneisuuteensa tai synkkämielisyyteensä. Ei onnistuisi enää. Sitten on niitä murhia, joihin ei koskaan saatu kunnon syytä selville. Ennen oli merkillepantavaa, että ryöstöstä saattoi melkein saada saman tuomion kuin murhasta.
Murhien tavaton raakuus yllättää. Puukko tappoi niin tuttuja kuin tuntemattomia. Suomi ei ollut todellakaan lintukoto ennen, mitä on haluttu muistella. Aseita oli paljon saatavilla ja niitä myös käytettiin.
Murhat saivat ennenkin runsaasti palstatilaa lehdissä. Niillä mässäiltiin enemmän kuin nykyään. Kaikki murhat eivät kuitenkaan säily historiassa. Joskus paljonkin palstatilaa saanut murha on nykyisin painunut unholaan, kun joku muu murha taas kiinnostaa ihmisiä yhä. Yleensä tietenkin sellaiset, jotka jäivät selvittämättömäksi.
Kiinnostava kirjavinkki, erityisesti siksi, että kirja perustuu tosi tapahtumiin. Kenelle tahansa voi sattua mitä vaan ja voi joutua esimerkiksi rikoksen uhriksi. Näin kävi myös tuttavallemme taannoin. Rikoksen uhrin avustaminen on tärkeää ja siihen kannattaa etsiä alaan erikoistunut asianajaja.
VastaaPoistaJuurikin näin.
Poista