Laihdutan taas - toivottavasti viimeistä kertaa

Vaihteeksi jotain henkilökohtaisempaa. Olen laihduttamassa. Taas. Tämä on osa projektiani. Sairastuttuani vakavasti puolitoista vuotta sitten halusin muuttaa tien suuntaa. Mutkia on ollut matkassa ja on vieläkin. Miksikään terveyshulluksi en edes halua, mutta en halua kuolla 55-vuotiaana kroonikkona rollaattorin kanssa.

Tällä kertaa laihdutushomma on edennyt jo kahta päivää pidemmälle ja painoa on pudonnut. En tiedä kuinka paljon, sillä minulla ei ole vaakaa. Heh. Ajat ovat kovat.

Löysin vihdoin oikean ravitsemusterapeutin, joka osasi antaa oikeat ohjeet. Hän käski vaim syödä oikeaan aikaan oikeanlaista ravintoa. Ja mikä antoi vielä monisteen matkaan. Minä en oikein digikursseja jaksa. 

Millään tappodieetillä en ole vaan syön aivan normaalisti. Paino sanalla normaalisti. Jo se pelkästään auttaa läskien lähtöön. Kunhan jäät lähtevät teiltä, alan myös kävellä pikkuhiljaa lenkkejä. 

En edes odota mitään pikalaihtumista vaan pysyviä tuloksia. Enkä odota että laihtuisin yhtä hoikaksi kuin 20-vuotiaana. Mutta vaikea laihtumista on odottaa silti.

Syöminen ei ollut minulle ennen ongelma. Innostuin syömään vasta kun vähensin alkoholinkäyttöä. Aina täytyy kai vetää jotain liikaa. Minulla syöminen alkoi käydä jo terveyden päälle, kun painoa tuli niin paljon. 

Jos ei nyt kuitenkaan yhtä paljon kuin Hengenvaarallisesti lihava-ohjelmassa. Siinä ohjelmassa on muuten hyviä ajatuksia, kuten se, että kukaan muu ei voi tehdä puolestasi asioita. Vastuuta on otettava omasta itsestään.

En laihduta vain ulkonäön takia, vaan haluan elää terveellisemmin elämäni viimeiset 20 vuotta, mikäli Luoja suo. En usko mihinkään kehopositiivisuus-roskaan. En itse ole lihavana koskaan ollut tyytyväinen olotilaani saati sitten ulkonäkööni. 

Vileäkö kun saisin keskittymiskykyni takaisin/tai jos sellaista on edes ollut koskaan, että pystyisin kirjoittamaan ideoitani valmiiksi teoksiksi asti tehokkaammin.