Täältä en palaisi (runo)
Paraikaa kirjoitan runoja sota-ajasta kertovaan runokokoelmaan/säeromaaniin. Runot ovat syntyneet yllättävän helposti. Alla yksi raakaversio.
Minä makasin haavoittuneena pölyn
taukoamattoman tulen
ja korvia huumaavan melun keskellä.
Tälle taistelukentälle minä jäisin.
Täältä en palaisi.
Elämäni on pian ohitse,
ja ajatukset karkaavat jo täältä.
Elämä valui minusta samaa tahtia kuin vereni.
Ajattelin sinua viimeisen kerran.
Jos et ajattele minua, en loukkaannu.
Mikä mielestäsi tällaisesta suorasanaisesta tekstistä tekee runon? Perinteisessä runossa on tavannut olla esimerkiksi rytmi tai aiemmin mitta, loppu- tai alkusoinnut, tms. Kannattaa muistaa Ezra Poundin sanat siitä, kuinka runous näivettyy, kun se erkaantuu liian kauas musiikista (ja musiikki näivettyy, kun se erkaantuu liian kauas tanssista).
VastaaPoista