Ikuinen enkeli (runo)

Se äitienpäivä oli 
Vilja Eerikalle viimeinen. 
Hänestä tuli ikuinen enkeli. 
Ei enää leikkejä, 
ei edes synttäreitä.
Hänelle ei suotu pelastusta, 
ei suukkoja, 
ei hellää rutistusta.
Vain lyöntejä ja vihaa. 
Vain kahdeksan vuotta 
sai enkeli elää.
Elämästään sai 
enkeli kamppailla, 
kun hänen olisi täytynyt saada vain leikkiä.
Raaka on maailma, 
joka hänet vei, 
kun hänen olisi täytynyt saada vain leikkiä.