Kirja-arvio: Anja Snellman - Kirjeitä sotapäällikölle: Häpeän mustin hetki
En muuten tiennyt Snellmanin taustasta psykoterapeuttina. Ei ilmeisesti moni muukaan, sillä Vastaamo-kohun aikana Snellmanin kimppuun hyökättiin, että miten kirjailija voi toimia psykoterapeuttina. Ei väliä, vaikka Snellman on suorittanut aiheesta tutkinnonkin.
Sotapäällikkö on tietenkin Julius Kivimäki, josta nyt pukkaa tv-sarjaa. Mahtaa tuntua kivalta hänen tietomurtonsa tuhansista uhreista. Kivimäki kun tuntui varsin omahyväiseltä jo oikeudenkäynnissä. Kanniskeli milloin mitäkin kirjoja esiteltäviksi oikeussaliin. Hän ei todellakaan peitellyt naamaansa Alibi-lehdellä.
Snellmanin kirjassa on kyllä imua, joskin se loppua kohden hiipuu. Kirjasta olisi esimerkiksi voinut poistaa kokonaan Snellmanin toisen, ilmeisesti epäonnistuneen kirjaprojektin kuvaus. En oikein mitenkään keksinyt, miten se kuuluu aiheeseen, muuta kuin että Vastaamo-kohu vei mehut.
Parhaimmillaan Snellman on juuri niissä kirjeissä sotapäällikölle, että päiväkirjamerkinnöissään. Olisi muuten kiva tietää, onko Kivimäki lukenut edes tätä kirjaa tai kirjeitä. Ainakin hän on myhäillyt taas huomiosta.
Vastaamo-tragediassa oli tietenkin kyse häpeästä ja sen kaverina usein liikkuvasta pelosta ja raivosta.
Tuosta suomalaisia riivaavasta häpeästä, siitä on kyse. Jo pelko siitä, että mielenterveysongelmat ja salaisuudet paljastuvat kaikelle kansalle. Vaikka nuoret postaavat Tiktok-videoita suljetulta osastolta, vanhemmille sukupolville mielenterveysongelmat ovat yhä tabu.
Lisäksi Vastaamosta vuoti ihan jo henkilötietojakin, josta on kiusaa, jos joku sattuu nimissäsi tehtailemaan lainahakemuksia. Itse en onneksi tunnistan häpeän voiman. Olen kaikki kipukohtani tosin kertonut jo julkisesti eikä luottotiedoillanikaan tee mitään. Vielä vähemmän tililläkään on rahaa.
Pahaksi onneksi tämä kaikki sattui vielä pahimman covid-hysterian aikaan. Ihmiset oli jo valmiiksi puolikuolleiksi peloteltuja.
PS. Covid-ajasta kerron myös blogiteoksessani Rumasatu.
Kommentit
Lähetä kommentti