Kirja-arvio: Mikko Karvonen - Salainen sotapäiväkirja Itä-Karjalasta 1941-1942: Kirja, joka jäi sensuurin hampaisiin
Mikko Karvosen kirjailijanimeltään Onttoni Miihkalin sotapäiväkirja on oman aikansa propagandan täyttämä. Varsinaisia sotakohtauksia siitä on turha etsiä, mitä nyt kuvausta taistelun jäljistä ja hätää kärsivistä siviileistä.
Katkeruuden kyllä ymmärtää, sillä Karvonen oli itse Vienan-Karjalasta lähtöisin, joskin siirtyi Suomeen jo nuorukaisena. Hän ei todellakaan peittele halveksuntaansa venäläisiä ja Neuvostoliittoa kohtaan. Suomensukuisia hän pitää hyvinä, mutta Neuvostoliiton pilaamina, ja jotka Suomi nyt pelastaa.
Mannerheimia hän pitää suorastaan jo koomisella tasolla jumalana, eikä hän kyseenalaista oikein mitään. Tietysti upseerina ei hänen pitänytkään.
Karvosen sotapäiväkirjat ehtivät jo painoonkin, mutta koska sodan tuulet olivat muuttuneet, teos hyllytettiin jo sodan aikana. Suomettumista siis jo ennen rauhaa.
Sodan jälkeen Karvonen siirtyi Ruotsiin, mikä olikin järkevää, sillä häntä saattoi uhata luovutus Neuvostoliittoon. Karvosen kirjoista monet joutuivat kiellettyjen kirjojen joukkoon.
Sääli sinänsä, sillä sotapäiväkirjoilla on jo kansantieteellistä arvoa. Karvonen kun liikkui ympäri sodan runtelemaa, rutiköyhää Itä-Karjalaa ja taitoi kielen. Sellainen Itä-Karjala on vieläkin, rutiköyhä Venäjän mittakaavassakin. Suomensukuiset ovat Itä-Karjalassa sota-aikojakin vähemmässä.
Kuten jo totesin, kirja on aikansa tuote. Nythän tiedämme, ettei mitään Karvosenkin hehkuttamaa itäkarjalaisten itse perustamaa hallintoa syntynyt. Kansa ei lähtenyt mukaan. Ehkä he arvelivat venäläisten kuitenkin tulevan.
Itäkarjalaiset sentään saivat pitää vapautensa, siinä missä miehittäjä-Suomi sulki venäläisväestön keskitysleireille, joita silloin kutsuttiin siirtoleireiksi.
Kirjoittaa Karvonen kyllä osaa, ei kirjan parissa kyllästy, mikäli Itä-Karjala ja sotahistoria kiinnostaa. Minua ainakin kiinnostavat.
Kommentit
Lähetä kommentti