Kirja-arvio: Salman Rushdie - Veitsi: Kun yksi kirja oli viedä kirjailijan hengen
Salman Rushdiella oli ollut Ajatollah Khomeinin langettama fatwa jo vuosikymmenet niskassaan, kunnes hänet melkein onnistuttiin tappamaan muutama vuosi sitten.
Yli 70-vuotiaana seniorina ja ironista kyllä, hän oli puhumassa instituutissa, joka on keskittynyt suojelemaan poliittisen väkivallan uhkaamia kirjailijoita.
Itse en ole häpeäkseni lukenut fatwaan johtanutta Saatanallisia säkeitä. Rushdie itsekin ihmettelee Veitsessä sen synnyttämää raivoa. Onhan hän itsekin taustaltaan maallistunut muslimi Intiasta. Tosin hän on asunut opiskeluvuosista lähtien muualla kuin Intiassa tai Pakistanissa.
Hän myös ihmettelee, miksi kulttuuripiirit käänsivät hänelle selkänsä ja jopa väittivät Rushdien itse aiheuttaneen ongelmansa. Rushdieta moitittiin jopa siitä, että hän "nautti" kalliista ympärivuorokautisesta poliisisuojelusta. Ihmiset voivat olla uskomattomista syistä kateellisia.
Puukottaja tuskin oli koraaniansa lukenut, mutta sai 15 minuuttisensa julkisuudessa ja pitkän vankilatuomion kyllä. Tosin edes oikeudenkäyntiä ei ole vielä aloitettu, mutta Usassa tuomiot tuskin ovat lyhyitä.
Rushdie sinnitteli takaisin elämään, ilman toista silmäänsä kylläkin ja toinen käsikin on toimintakyvytön. Hän kuitenkin pelastui elämään myös elämäänsä tulleen rakkauden avulla.
Kirjankin Rushdie teki puukotuksestaan ja ennen kaikkea siitä toipumisesta. Eräänlainen elämäkerta tämäkin. Rushdie itsekin oli yllättynyt, miksi hänet juuri nyt haluttiin tappaa, kun hän oli saanut elää Usassa jo vuosikaudet varsin rauhassa.
Suomessa, jossa kirjailijat saavat elää nettihärikköjä lukuun ottamatta varsin rauhassa, on vaikea kuvitella jatkuvan tappamisen uhan aiheuttamaa ahdistusta. Toipuminen aiheutti toki Rushdielle jo fyysistä tuskaakin. Hengenlähtö oli hiuskarvan varassa.
Rushdie ei ole käsittääkseni tavannut puukottajaansa, mutta hän ei omien sanojensa mukaan kanna kaunaa tai vihaa. Hän enemmänkin säälii tuota nuorta miestä, joka ei edes onnistunut puukottamaan vanhaa miestä hengiltä. Veitsessä hän käy tosin pitkän kuvitteellisen dialogin puukottajansa kanssa.
PS. Tarinoita politiikoista löydät myös blogikirjastani Rumasatu.
Luin keväällä Rushdien Veitsen, minusta ristiriitainen teos, kirjailija yhdistää sananvapauden puolustamisen demokraatteihin, pohtii, pitäisikö USAsta muuttaa pois, jos Trump tulee valituksi ja syyttää radikaalioikeistoa maan kahtiajaosta, eikä näe woke-hulluuden vasemmistolaista aaltoa uhkana, tosin hän näkee sen kulkeutuneen uudenlaisiin yhteisen hyvän määritelmiin, kuoriutuuhan hänestäkin Black lives matter -ihminen, kun hän rakastuu mustaan naiseen ja kirjoittaa valkoisten etuoikeudesta. Vaikka hän selvästi ymmärtää millainen voima totalitaristinen islam on aikana, jolloin on käytössä moderneja aseita, puhuu hän yleisesti uskonnon huonosta vaikutuksesta, mutta myös väkivaltaisten videopelien ym. tehosta ikäänkuin syitä löytyy muualtakin kuin vain islamista. Sinänsä kiinnostava toipumisen kuvaus, ponnistelu takaisin terveeseen elämään.
VastaaPoistaRushdien pitkää vuodatusta Usan politiikasta jäin kanssa ihmettelemään, kun sillä ei ollut mitään tekemistä puukotuksen kanssa.
Poista