Elokuva-arvio: Ohjus - Kasariromantiikkaa Lapin tyyliin

 

Ohjus-elokuva sai kriitikoilta kohtuullisen hyvän vastaanoton, joskaan elokuvateattereissa ei sekään mikään jättimenestys ollut. Ohjusta on tituleerattu jopa mestariteokseksi. Sellainen se ei kyllä ole, mutta parempaa keskitasoa kylläkin.

Ohjushan on tietenkin se neuvostoliittolainen harjoitusohjus, joka joulun kunniaksi Neuvostoliitosta harhailtuaan tupsahti Inarijärven jäälle vuonna 1984. 

Siitä alkoikin sellainen mediasirkus, jota Suomessa oli harvoin nähty. Ja Neuvostoliitto jopa pyysi anteeksi erhettään, joka ilmeisesti oikeasti oli erhe. Itsekin muistan elävästi tapahtuman, kun olin  jo kouluikäinen tuolloin.

Ohjus on Ohjuksessa sinänsä vain loistava taustatarina. Enemmän ohjus kertoo yksinhuoltajaäiti Niinan kasvusta hiljaisesta hissukasta omia oikeuksiaan vaativaksi ja arvoaan ymmärtäväksi ihmiseksi. Me kaikki kiltit tiedämme, että helppoahan se ei ole.

Niina päätyy kommelluksen päätteeksi paikallislehden toimitukseen töihin ja sitten ohjus tupsahtaa järven jäälle. Melkein untuvikko toimittaja Niina muuttuu pikavauhtia piinkovaksi toimittajaksi, joka joutuu tytöttelyn ja suomettumiseen liittyvän salailun uhriksi ja jalkoihin. Mutta ei tarina nöyryytyksiin pysähdy.

Niinaa näyttelee Oona Airola, joka on uskottava ja suloinen roolissaan. Muut hahmot, varsinkin mieshahmot jäävät vähän karikatyyreiksi. 

Väkivaltainen ex-mies Tapio on kuin jostain huonosta Hollywood-elokuvasta. Hannu-Pekka Björkmanin näyttelemä toimituksen pomo muuttuu yhtäkkiä päämäärätietoisesta ihmisestä vässykäksi. Niinan rakkauskiinnostus hävittäjälentäjä Kaikin piipahtaa enimmäkseen sängyssä. Tämä ei ole miesten elokuva.

Ei elokuva huono olo. Siinä on hyvä tunnelma ja kasarimusiikki jyllää ja nimekkäitä näyttelijöitä riittää mehukkaissa sivuosissa. Tämä kantaa vähemmän uskottavienkin kohtauksien yli. Harva elokuva epäonnistuu, jos se sijoitetaan Lappiin.

PS. Käy lukemassa 80-90-luvusta myös blogiteoksestani Rumasatu.