Kirja-arvio: Enni Levi - Eliittiseuralaisen päiväkirja

 

Joskus aiemmin kovasti mainostettiin Eliittikumppani-sivustoa. Miksi siis ei olisi olemassa eliittiseuralaisiakin. Kaunis sana seksityölle, sillä sitä seuralaispalvelut loppujen lopuksi ovat. Joskin kaukana likaisesta katuprostituutiosta.

Ja jokainenhan meistä haluaa vain parasta, vaikka ei itse olisi parasta. 

Enni Levin omaan kokemuksiin perustuva Eliittiseuralaisen päiväkirja ei ainakaan vähennä nuorten naisten innosta hommata itselleen sugar daddy tai ryhtyä seksityöhön. 

Sen verran positiivisen näkemyksen se antaa, vaikka tummiakin sävyjä löytyy huutavan madamen muodossa. Tyyli on että seksi on kivaa ja että voimaannuttavaa tämä on. Poikaystäväkin vielä kannustaa alalle. 

Enni Levi lienee muuten taiteilijanimi, vaikka kuvakin kirjasta löytyy. Tunnistamattomana tietenkin.

Vaikka kuka minä olen ketään arvostelemaan. En ole itsekään tehnyt elämässä mitään niin kuin olisi pitänyt ja maksanut siitä sitten kovaa hintaa. Ja hinta seuralaispalveluistakin seuraa. Poltinmerkki seuraa koko loppuelämän.

Enni Levi vietti aikansa Euroopassa, missä luksus on jo luksusta ja rikkaat miehetkin nuoria ja komeita, eikä limaisia tennissukkia pitäviä setämiehiä. Rahaa poltetaan tippeihin ja kalliisiin shampanjoihin.

Koulutettu, timmi tulevaisuuden uraohjus Levi päättikin ottaa rahat pois rikkaiden miesten seuralaisena. Suomesta poikeiten hän ilmoittautui välitystoimistoon, eräänlainen kevytyrittäjä hänkin. Suomessahan seuralaisten välitys ei ole laillista. Ja Euroopassakin vain harvoissa maissa laillista.

Kirjasta on näemmä nostettu iltapäivälehtiin osuus siitä, kuinka Levi opastaa, että mies vältä nämä virheet naisten kanssa. 

Itse en sellaista osuutta kirjasta edes löytänyt. Mutta ainahan miehissä virheitä on. En tosin tiedä tai ymmärrä, pitäisikö miehen seuralaistenkin kanssa venyä loistaviin seksisuorituksiin naisia miellyttääkseen.

Seksiä etsivien ei kannata kirjaa lukea. Seksiä siinä ei ole nimeksikään. 

Tämäkin kirja vahvistaa sitä luuloa, että monet asiakkaat etsivät todellakin vain juttuseuraa. Jopa rikkaat miehet, joiden olisi helppo saada ilmaiseksikin naista. He jopa rakastuvat seuralaisiin kuin Pretty Womanissa ja Levi kutsuukin heitä tylysti reppanoiksi. 

Surullista, ettei ihmiset enää kohtaa. Edes maksetun seuralaisen äärellä. Toki rikkaat miehet haluavat myös vaivatonta seuraa, eikä naisen vaivallosta ja riskaabelia iskemistä muutenkin kiireiseen aikatauluunsa. 

Kirjassa on oma huumorintajuinen tyylinsä, josta pidin. Kirja on helppolukuinen ja sen lukee helposti yhdessä illassa. 

Sopii siis nykylukijallekin.  

PS. Seuralaisia löytyy myös blogiteoksestani Rumasatu.