Katsottua: Koirat eivät käytä housuja: Kun tuska ei lähde millään

 

Koirat eivät käytä housuja -elokuvan ensi-illasta on jo kohta kuusi vuotta, mutta vasta nyt katsoin elokuvan Yleareenasta. 

Onneksi katsoin. Elokuva on suomalaiseksi elokuvaksi poikkeuksellisen katsojaa miellyttämätön ja sillä on poikkeuksellinen intensiteetti, joka pitää otteessaan. Nykyään kun kamppailen, että jaksan katsoa elokuvan loppuun, mutta tässä pätkässä sitä ongelmaa ei ollut. 

Elokuvassa Juha kärsii surusta ja syyllisyydestä vaimonsa hukuttua. Elämänilonsa kadottanut Juha löytää tuskalleen purkautumiskanavan sadomasokismista, varsinkin tukehduttamisesta. Hän haluaa mennä pidemmällekin eli kuolla. 

Hän menee  sattumalta domina-Monan vastaanotolle. Siitä ralli sitten alkaakin, jossa ei ole hengenlähtökään kaukana. Loppu on yllättävä, odotin toisenlaista.

Elokuva on siitä jännä, että siinä on eräänlaista synkkää huumoriakin, kun lääkäri-Juha kömpelösti menee dominan istuntoihin. 

Täysin kuoressaan olevan Juha pääsee lopulta eroon tuskastaan kokemalla fyysistä tuskaa.  Sekä Mona että Juha ovat molemmat rikkinäisiä ihmisiä. Toinen vain haluaa kokea tuskaa ja toinen satuttaa.

Pekka Strang ja Krista Kosonen tekevät pääosissa hyvää työtä.  Ei varmasti ole näyttelijöille olleet nämä roolit helpoimmasta päästä. Uskottavuus on kuitenkin saavutettu. Minusta on hyvä, että sadomasokismista ei ole tehty elokuvassa liian synkkää, sillä se helposti lipsuu komedian puolelle elokuvissa. 

Ja sitten, paljonhan on näitä Juhan kaltaisia merkittävissä asemissa olevia miehiä, jotka käyvät dominan luona. Miehelle kun tunteiden ja tuskan ilmaisu on oikeassa elämässä kovin rajattua. 

Mikään menestys lippuluukuilla elokuva ei ollut, mikä ei yllätä. Harva näkemyksellinen elokuva menestyy Suomessa elokuvateattereissa. Varsinkaan nykyisillä lippuhinnoilla. 

PS. Tuskasta kertoo myös blogiteokseni Rumasatu.