Tutkimattomia ovat rauhan tiet

Rauha on erikoinen asia. 

Harva sitä osaa arvostaa riittävästi, silloin kun rauha yhä vallitsee. Nyt elämme aikoja jolloin se rauhakaan ole itsestäänselvyys. Syitä en jaksa alkaa nyt erittelemään. 

Rauhanliike loistaa poissaolollaan. Tai vähintään se on vaiettu kuoliaaksi näinä sotahuuman ja sotainnostuksenkin aikoina. Nyt kuulemma rauhanihmisetkin ovat tulleet järkiinsä ja unohtaneet vanhat kotkotuksensa.

Suomihan osallistuu nyt jopa ydinaseharjoituksiin Naton mukana. 80-luvulla tämä ei olisi tullut kuuloonkaan vaikka silloinkin jylläsi kylmä sota. Silloin kun rauhanliike ja solidaarisuus olivat voimissaan. 

Kirjoitin tästä Threadsiin ja paikalle ilmestyi heti kymmeniä solvaamaan, että koko rauhanliike oli KGB:n juoni, senkin Putinin trolli ja että ryssä on ryssä. Oli pakko sulkea keskustelu. 

Nato eli Usahan sijoittaa Suomeen sellaista kalustoa, että Suomi on takuuvarma ensi-iskun kohde mikäli Nato ryhtyy sotasille Venäjän kanssa. 

Militaristisessa Suomessa oikeastaan kaikki menee läpi turvallisuuden nimissä. Sanokaan minun sanoneen erilaisia lakeja on tulossa turvallisuuden nimissä, joilla yksilön vapauksia rajoitetaan.  Kansa köyhtyy silmissä, mutta aseista ei ole pulaa. 

Armeijalla ja sotahaukoilla on loistava keino puffata näkemyksiään. Maanpuolustuskurssit. Niihin kutsutut ihmiset ovat miltei liikuttuneita päästessään mukaan. He kokevat olevansa kansan eliittiä. 

Suomen ulkopuolella on muuten erikoista, kun Trump pakotti rauhaan Israelin ja Hamasin, millainen hiljaisuus on vallinnut. No sehän johtuu siitä että väärä mies pakotti rauhaan osapuolet. Jos hän olisi ollut Biden ylistyksestä ei olisi tullut loppua ja rauhanpalkinto olisi annettu vaikka väkisin.

Trump tuskin koskaan saa rauhanpalkintoa, vaikka Ukrainaankin saataisiin jonkinlainen rauha. Vaikeampi on jo perustella, miksi hän ei saisi. Tänä vuonna palkinto annettiin varmistellen venezuelalaiselle naiselle. Sekään ei haitannut, että tämä on julki oikeistolainen.